Niin. Muutamia vuosia sitten painoin yli 110 kg. En tiedä tarkalleen, koska hyppäsin vaa' alta pois kun lukema meni yli 110... tänään paino oli 101,7. Sairastan diabetestä ja tiedän, että tämä ylipaino tappaa minut jossain vaiheessa jos en nyt tee asialle jotain. Mikä minut lihotti? Lohtusyöminen, mielialalääkkeet, raitistuminen, tuki- ja liikuntaelinsairaudet... kun diabetes diagnosoitiin 2014 keväällä, työterveyslääkärini astutti päähäni ajatuksen lihavuusleikkauksesta. Vuotta myöhemmin ajatus tuli taas ajankohtaiseksi kun todettiin, että lonkka on leikkauskunnossa. 

Viikon kuluttua keskussairaalassa alkava ene-ryhmä on osa leikkausprosessia. Pitää saada rasvaa pois sisäelinten ympäriltä ja painoa pois muutenkin, nukutusta ajatellen. 

Itse leikkaus ja sen jälkeinen elämä ei minua pelota. Tämä alkava dieetti pelottaa. Muutamia vuosia sitten olin omatoimisesti pussikeittodieetillä.  Silloin ne maistuivat vastenmielisiltä ja hampaat kaipasivat leipää... toivottavasti ovat nyt kehitelleet tuotteita. 

En tiedä, näen unia toisenmuotoisesta minästäni. Näen unta, että juoksen. Unelmoin, että tanssin. Tanssin, ilman että mieheni tarvitsee pysäyttää minua, kun liha ei lakkaa muuten liikkumasta. Unelmoin siitä, että mieheni jaksaisi nostaa minut syliinsä ja kantaa makuuhuoneeseen. Unelmoin, että minun mahani ei olisi edessä rakastellessa. Unelmoin, että jonain päivänä, kun katson itseäni peilistä, voin sanoa että onnistuin...