Otsikko on vanha pielaveteläinen sananlasku, joka tarkoittaa siis sitä että älä murehdi menneitä asioita...

Tositarina: tulin ryhmästä kotiin. Olin tänä aamuna aloittanut ENEDIN täysillä. Olo oli muuten ihan jees mutta palelti ja oli jo aika nälkä. Valmistin itselleni ED juustokeittoa, johon ajattelin laittaa vähän pakaste pinaattia joukkoon. Minä *tähänväliinkirosana* idiootti unohdin kaikki fysiikan lait. Kaadoin vedenkeittimessä kuumennetun, lähes kiehuvan veden tupperin sekoittimeen, laitoin jauheen sinne ja täysin ilmatiiviin kannen kiinni. Ja aloin tai aikomuksena oli sheikata siitä tasaista... No, sekunnin murto-osan se kansi kesti paikallaan ja keittoainekset käytännössä räjähtivät pitkin keittiötä. 

Siivousta suorittaessa miehen avustuksella olin kuulemma tilanne ja sotku huomioon ottaen ollut yllättävän rauhallinen. Itse asiassa minua olisi oikeasti itkettänyt. Niin paljon se *kirosana*! 

No, nyt on vatsa täynnä ED savuporokeittoa johon se pinaatti sopii oikein hyvin. Sekoitin sen blenderissä missä ei ole ilmatiivistä kantta. 

 Nyt syön hiljakseen jäisiä marjoja jälkiruoaksi. Illaksi on 250 g raakoja kasviksia ja yhden kananmunan valkuainen. 2 litraa on kohta juotu... Paino oli 100.9 eli laskenut viime viikosta 1,3 kg... Nyt harmittaa etten tajunnut ottaa kuvaa siitä juustokeittoräjäytyksestä... Ja nyt kaikki kemian ja fysiikan osaajat sitten hiljaa! Tästä ei kuittailla...

Ainiin, kiitos! Blogia on tänään luettu yli 400 kertaa!