Kello on niinkin paljon kuin 5.41. Mulla on kahvikuppi nokan edessä ja pojat on käytetty aamulenkillä. Ihan hyvin ois voinut käpeksiä pidemmänkin lenkin, mutta en oikein tähän aikaan aamusta yksin poikien kanssa uskalla. 

No, viimeyö. Menin nukkumaan noin tunti lääkkeiden oton jälkeen. Tai siis lukemaan. Mulla on edelleen kevyenä iltalukemisena Sari Järnin Voiko painoa hallita-kirja. Sain luettua muutaman sivun, kun uni alkoi painaa ja silmät menivät kiinni. Noin puolen tunnin päästä heräsin jäätävään niskakipuun. Mulla on tapana lukea vatsallaan, niska aika äärimmäisessä kenoasennossa, kirja noin 30 senttimetrin päässä silmistä. Alla havaintokuva:

Elikkä elikkä, siinä kohtaa heitin ensimmäisen veskireissun. Menin takaisin sänkyyn ja sain kuin sainkin takaisin unen päästä kiinni heti ja jatkoin nukkumista. Tämän reissun lisäksi kävin noin kolmisen kertaa vielä vessassa ennen lopullista heräämistä, joka tapahtui vähän vaille viisi. Sitä vaan tietää, milloin ei kannata enää jäädä sänkyyn unta pakottamaan. Voihan se olla, että kohta käyn sohvalle kokeilemaan onneani unen suhteen, hyvällä säkällä nukahdan vielä pariksi tunniksi. 

Nyt kun paras talviurheilukausi on sopivasti ohi niin mulla ois hirmu hinku talviurheilemaan. Tuli ostettua ne luistimet, joita on ulkoilutettu 15 minuuttia. Eilen ystävä kävi tiputtamassa mulle edesmenneen (kauhea sana) sisarensa perintösivakat. En ole muuten niistä ihan varma, että ovatko vaan koeajossa vai sainko ihan omaksi asti... No, se selvinnee tänään. Mutta että pääseekö tuolla vielä hiihtelemään. Ne sauvat miun pittää ostaa niihin.. 

Tänään ois musikaaliharkkoja. Mä hirmusti haluisin sieltä jonkun roolin, mutta voihan se olla, että ne menee viisaammille ja kauniimmille... ja paremmille.. Ja toisaalta, jos en ois muualla kuin kuorossa, niin sitten voisin skipata yhdet harjoitukset, koska yksi kokous sattuu samalla viikonlopulle. 

Eilisen kalorimäärä oli 706. Kasviksia söin raakana 502 g. Illalla katellaan taasen mitä se ketoosiliuska näyttää... Mulla jää ensiviikon ryhmä väliin, kun ollaan työreissussa, mutta punnitsen itseni tuolla kotivaa'alla niin saadaan joku, edes suuntaa antava lukema tilastointiin. Ja kyllähän se aika samoja lukemia sairaalan vaa'an kanssa näytti...

Lapset ja puoliso pääsi eilen mäkkärille syömään, kun miä olin vielä töissä. Ei harmittanut, oikeastaan paristakin syystä. Ruokahalu oli eilen ihan onneton... No, ei oo muita syitä. Sitten ne popcornit. On yleensä ollut mun herkkua, mutta nyt se rasvan käry ja mikä lie, tuntui nenussa pahalta. Ne siis haisi mun nenään etovalta. Eli ei ollut vaikeaa pitää näppejään irti niistä. Nyt käyn laskemassa koirat nukkumaan makkariin, ne muuten herättää koko talon tuolla vinkumisella... 

Yllättävän seesteinen olo, jotenkin ihanan rauhallista tähän aikaan aamusta... ja koiratkin meni vaan riehumaan tuonne makkariin ja herättämään puolison...