Olen huomannut, että ärsyynnyn jos eväitäni tuijotellaan. Vielä enemmän ärsyynnyn jos niitä kommentoidaan. Tyypillisiä kommentteja "Onpas sulla taas terveelliset eväät..." No joo, totta hitossa mulla on terveelliset eväät koska olen dieetillä. Ensialkuun ajattelin, että pidän dieetin salassa, mutta helpompi kuitenkin on ollut kertoa ihmisille mikä on menossa. Ehkä heidän on sitten helpompi käsittää mun käyttäytymistä. Mutta toisaalta, selitellä en jaksaisi hirmuisesti. Siis sitä, että juu, syön vain kolme pussia päivässä ja vihanneksia ja juu, kyllä se riittää ja juu, tämä tehdään lääkärin valvonnassa... ja että ei, en voi syödä/juoda tavallista maitoa ja ei, en voi syödä hedelmiä ja ei, en voi syödä sitä enkä tätä enkä tuota edes kohtuudella. Ja joo, kyllä näitä pystyy syömään niinkuin näkyy, ei nää pahoja ole... 

Mun esimies on ihana. Tällä viikolla oli tilanne, että meillä oli töissä toimistossa ruisleipä joka tuoksui törkeän hyvälle. En edes sanonut siitä mitään, niin ehti kuitenkin ottaa ja piilottaa tuoksut minulta, ettei mulle tulisi paha mieli... Ja muutenkin, mulla olisi olosuhteet sellaiset, että voisin syödä toimistossa jos haluaisin, koska siellä on kaikki ruoan säilytykseen ja lämmittämiseen tarvittavat laitteet hommattuna. Mutta välillä sieltä toimistosta vaan haluaa pois. Mä en ymmärrä miten ihmisellä voi olla niin laaja sydän ja miten voi olla niin huomaavainen ja hermolla koko ajan. Herkkä ja nopea reagoimaan. Ja tästä päästäänkiin aasinsiltana siihen varsinaiseen reviiriin: tuli halaamistilanne, naistenpäivä katsokaas, jokaiselle miehelle mahdollisuus päästä lähemmäs naisia, halaamaan naistenpäivän kunniaksi. Mä en varsinkaan "vieraiden" miesten halaamisesta ihan hirveästi pidä, varsinkin jos ne tulee puskista eli yllättäen ja varoittamatta. Tällainen tilanne tuli eilen ja sitten mies otti minua vielä kiinni minun toiseksi (siis minulle) pyhimmästä paikastani, johon ei koske muut kuin minä, mieheni ja tyttäreni. Vatsasta. Laittoi kämmenensä minun vatsalleni. Samalla tavalla kuin rakastava aviomies raskaana olevan vaimonsa vatsalle. Miun mahalle. Olisin ottanut seitsemän metrin askeleen taaksepäin, paennut, mutta en voinut, koska olin nurkassa. Katse kertoi kuitenkin paljon ja sain välittömästi kommenttia siitä, ettenko halua että halataan ja muuta sellaista ja taas tuntui, että pitää selitellä :(

Esimies (nainen) pelasti tilanteen taas. Otti ja halasi tätä miestä ja sanoi, että ei se osaa, että hän nyt näyttää mallia niin minä voin sitten isona tyttönä, kun olen taidon oppinut, halata...Jos, hän ei olisi niin taitava työntekijä sosiaalialalla niin kehoittaisin häntä vaihtamaan alaa. Teatteri on se, mikä hänellä on veressä. Käsittämätön kekseliäisyys ja improvisointikyky ja kyky heittäytyä. Hienoa saada tehdä työtä hänenlaisensa kanssa. No, tällaisia yöllisiä ajatuksia tällä kertaa. Ei taaskaan nukuta.