Onnistumisen mahdollisuutesi minkä
tahansa asian suhteen on helppo mitata:
kuinka paljon uskot itseesi?

-Robert Collier

Käytiin ystävien kanssa humpalla perjantaina. Entinen paikallinen baari, entinen duunipaikka. Karaokea laulamassa. Sokerittoman limpparin, vissyn ja kahvin voimalla. Kahvimaito piti itse tuoda, niin sai rasvatonta. Varmaan moni tietää mun oikean nimen, mutta jos nyt ajatellaan, että mun nimi ois vaikka Liisa Lehmä (hauska pohjustus) niin sattui hämmentävä kohtaaminen tuossa kuppilassa. Olin lauluvuorossa ja joku aika tukevassa tuiskeessa oleva naisihminen tuli aikalailla iholle kysymään, että olenko Lehmän Liisan sisko? Hmm, vähän aikaa hakkasi mulla tyhjää, että mitä hittoa tuo kysyi? Että mitä hittoa tuo oikein tarkoitti. No, se mistä hän oli minut siskokseni tunnistavinaan johtui siitä, että oli kuulemma (siis tunnusti) stalkanut mua facebookissa. Mielessä pyöri, että mitä nokkelaa vastaisin tuolle naiselle, mikä melkein kiipesi kaulaani ja halusi syvälle syliini ihan selkeästi. Sitten mulla yhdisti. Hän oli siis puolisoni entisen vaimon sisko joka kovasti rakasti minua ja halusi halia (vaikka en siis todellakaan ole häntä tavannut kuin kaupassa ohimennen tai jotain sellaista). En tarkalleen muista mitä vastasin, oli tilanne päällä, kun laulua pukkasi tulemaan. Varmaan jotain tylsää, että ei, en ole siskoni vaan ihan itse tässä ollaan...

Siskosta tuli mieleeni, tänään sain pikkusiskoltani viestin:  Onks tänään hyvä päivä? Vastasin jotain, että ihan jees, että oon töissä tai jotain... 

Seuraavassa viestissä tuli kuva. Kuva lehtikirjoituksesta, jonka tiesin ilmestyvän nyt keväällä. Luin kirjoituksen, tai siis aloitin lukemaan sitä siinä työpaikalla kyytiä odottaessani. Kirjoitus oli otsikoitu "Rakas sisko". Otsikon luettuani mulla pääsi itku. Se kosketti ja helvetin syvältä, en ole pystynyt siskolle kommentoimaan kirjoitusta muulla lailla kuin sydämellä ja jakamalla sen omalla seinälläni FBssä. Tietenkin luvan kysyin. Luin kirjoituksen silloin töissä ja itkin, itkin kun luin sitä puolisolleni illalla. Nyt kun ajattelen kirjoitusta ja kirjoitan siitä, itken. Miksi? Siksi, että tajusin, että minua rakastetaan.  

Tosi fiksu ratkaisu oli lähteä sellaisena viikonloppuna humpalle, että seuraavaana päivänä on töitä. En tiedä, joku flunssako meinaa iskeä, mutta päivällä särki niveliä ja lihaksia ihan urakalla. Pääsin töistä niin kävin sohvalle pitkälleni ja heräsin siitä lopullisesti vasta joskus puoli kahdeksan maissa. Kun puhelin soi, heräsin niin voimallisesti, että potkaisin olohuoneen pöydältä muutaman kirsikkatomaatin lattialle... täti soitti, en muista enää tarkalleen mitä asiaa oli, mutta ihanaa että soitti... 

Töissä leivoin, joka välissä meinasi vanha minä iskeä jostain, että pitäähän tuosta maistaa, onneksi maistelijoita oli muutenkin paikalla. Hyvää puolukkapiirakkaa siitä kuulemma tuli. Nyt tänään on taas sellainen päivä, että ei tee mitään keittoja eikä Easy Diet tuotteita mieli. Oon yrittänyt syödä kirsikkatomaatteja, kurkkua ja paprikaa. Ja kalkkunaa... Kalkkunaleikkelettä. Ihanaa, suolaista kalkkunaleikkelettä. Kaloreita tälle päivälle on tuhlattu tai siis saatu syötyä vasta 620... 

Hampaat kun tarvitsisivat välillä jotain jäystettävää niin ei. En voi enää syödä juurikaan edes sokerittomia esim Läkeröl Dents pastilleja kuin ehkä yhden päivässä, jos syön niitä enemmän niin kakkosesta tulee pissiä ja paljon, muutaman tunnin pastillien nauttimisen jälkeen. 

Ja kiitos kaikille palautetta antaneille, joko kasvokkain tai täällä. Kiitos kaikille lukijoille. On tärkeää tietää, että tätä luetaan, miksi muuten ois järkevää kirjoittaa. Ihanaa kun ihmiset tulee kylillä sanomaan, että oon käynyt lukemassa sun blogia :)

Mistä otsikko? Siitä kun olin henkisten siskojeni kanssa liikenteessä. Managerisisko on sisko kaukaa menneisyydestä, lapsuudesta. Ihana ihminen, kenen kanssa ei välttämättä olla tekemisssä pitkiin aikoihin, mutta silti juttu jatkuu samasta mihin se on silloin joskus jäänyt. Toinen, musiikkisisko, laulaja sisko... meitä on monesti juuri tuolla kyseisessä paikassakin luultu oikeiksi siskoksiksi. Rakkaita molemmat!

Siskoviikonloppu.. Siskoille! Rakastan mun siskoja ja veljiä. Biologisia ja henkisiä sellaisia. Kaikki yhtä tärkeitä, kukin tavallaan.