No joo. Tänään olen siis saanut alkaa käyttää viljatuotteita. Tein aamulla itselleni puuroa ja se oli tosi jees. Helli vatsaa ja maistui hyvältä - ainoa vaan, että pelkkä puuro aamiaisena ei pidä kauhean kauan nälkää poissa. Joten otin ja söin sitten töissä puolikkaan omenan. Liekö valinnut väärän merkkisen, mutta ei se kauhean hyvältä maistunut. Odotin siis jotain parempaa. 

No, tuli lounasaika. Periaatteessa mun pitäis syödä vielä muutama pussikeitto päivässä, mutta en vaan kykene enää. Ei mene alas. Tein siis savulohisalaatin aamulla (ja voi hiisi, edellistä kalaa jäi kotona roskikseen, arvatkaa mikä katku siellä on kun töistä kotiudun, kun en muistanut sitä viedä ulkoroskikseen) ja sitten mulla oli lounaalle myös kokonainen kaura minihiilari, kalkkunalla ja kurkulla ja paprikalla. Olin ajatellut syödä sen leivän kokonaan, mutta kappas! En pystynyt. Leipä sinänsä oli ihan hyvän makuista, mutta maha ei vetänyt. Olin syönyt ehkä 3/4 salaattia ja toisen puolikkaan leivästä, kun tuli olo että mitä ihmettä? Taitaa olla tän tätin ulkona (lue mäkkärissä tai pitsalla) syömiset vähäks aikaa tässä, ei tunnu kivalta jos pitää yli puolet safkasta roskiin laittaa... tai sit pitää ottaa loput kotiin mukaan....  Ei huono :) 

Niin, tuli tehtyä pitsaa eilen sen kunniaksi, että pääsin ns. vapauteen ENE-dieetistä. Pitsa oli vähähiilarista ja saisi siitä energiaakin pienemmäksi valitsemalla täytteet toisin. No, pohja oli hyvä ja helppo:

3 munan valkuaista vatkataan kovaksi vaahdoksi (tässä vaiheessa ripsautin suolaa joukkoon vajaan teelusikallisen) ja sitten nostelin 3 keltuaista varovasti munavaahtoon. Levitetään öljytylle leivinpaperille ja esipaistetaan 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Sitten laitettiin ketsuppia pohjalle, 175 g kalkkunaa silppuna, puolikas punasipuli, puoli purkkia ananasta, sinihomejuustoa (Castello blue:sta puolet) ja Lidlin vähärasvaista juustoraastetta pussillinen.

Leikkasin annokseksi 1/4 pitsasta (noin 150 g) ja laskin ravintoarvot:

kaloreita 308

rasvaa 20 g

Hiilareita 2,5 g

Proteiinia 27 g

Suolaa 2 g

Tämä herkku, oikeasti herkku maistui myös puolisolle. Itselle riitti päivälliseksi yksi pala ja toisen säästin lounaaksi töihin. Ja hyvin se nälkää pitää. Lisänä söin lounaalla runsaasti rouheita kasvispaloja raakana.

Kyllä mä uskon, että uudet elintavat on mahdollista pitää, mutta tiukkuutta ja itsekuria se vaatii. Mutta en tuudittaudu tähän vaan laitoin tänään ravitsemusterapeutille viestiä, että haluan jatkaa eteenpäin prosessissa joka toivottavasti johtaa lihavuusleikkaukseen. Olen kuitenkin miettinyt sitä jo kaksi vuotta. Niin, tänä keväänä tulee kaksi vuotta siitä, kun diabetes todettiin, vai tuleeko siitä jo kolme vuotta... Silloin lääkäri ensimmäistä kertaa mainitsi mahdollisuudesta lihavuusleikkaukseen. Siitä lähtien olen työstänyt ajatusta siitä. Aktiivisesti viime keväästä. Että enköhän ole ajatuksen kanssa jo sinut...