Mulla on siskon lupa käyttää hänen tämän päiväistä lausahdustaan tässä blogikirjoituksessa. Tuli mesessä puhe siitä, että laihduttamista pidetään sankaritarinana, mutta onko se oikeasti sitä? 

Media tunkee jatkuvasti joka tuutista uutisia, joissa Jope on laihduttanut 40 kiloa ja katso Jessen muodonmuutos ja ja ja... 

Laihduttaminenhan on hyvin pitkälti matematiikkaa. Normaalipainon painoindeksi (bmi23 naisilla) x 30 = on laskennallisesti sun päivän energiantarve kaloreina ja huom. laskennallisesti siitä -500 kcal tarkoittaisi laskennallisesti teoriassa 0,5 kg painonpudotusta viikossa. Eli avaan tuon edellisen kaavan tähän: olen noin 154 cm pitkä ja normaalipainon bmi:n mukaan bmi 23 tarkoittaa kiloissa 54 mun kohdalla. Lasketaan 54 x 30 = 1620 = minun henkilökohtainen päivän energiantarve kaloreina. Siitä kun vähentää 500 kaloria niin päästään lukemaan 1120 kcal... jolla laskennallisesti pitäisi pudota se 0,5 kg viikossa. Yksi painokilo ihmisessä sisältää siis 7000 kcal. 7x500kcal/päivä=3500 kcal -> paino putoaa 0,5 kiloa viikossa. Miehet voi laskea tän saman vaikkapa bmi 27 mukaan...  

Vähän hankalasti selitetty mutta noin se menee. Niin, se pointti. Tän dieetin aikana maksimi kalorimäärä on se 800 jolloin elimistön pitäisi olla ketoosissa. Toi mun laskennallinen 1120 on vaarallisen vähän -  tuohon vähyyteen sisältyy riski, että jää suojaravintoaineet saamatta. Ja siinä on myos se, ettei koko loppuelämä saa tuntua dieetiltä. Ei sellaista kukaan jaksa loputtomiin. Siinä on myös se, että elimistö saattaa jumiutua säästöliekille. 

Niin, eli sen kultaisen keskitien löytäminen. 1400 kaloria on periaatteessa sellainen raja, että sen alle ei kannattaisi mennä. Omin päin, ilman kunnollisia ohjeita. Enkä mä oikeasti halua olla loppuelämääni dieetillä tai siis sillai että tuntuu, että olisin dieetillä. 

Mutta valintojahan se tulee olemaan... Ja portaittainen palaaminen dieetin jälkeen normaalimpaan ruokavalioon. Ja pitää muistaa että se loppuelämän painonhallinta koostuu monesta eri palasta. Ruokavaliosta, herkuttelusta, itsensä huomioimisesta, itsestään huolta pitämisestä, liikunnasta, hyvästä olosta sekä kropassa että mielessä. Ja pitää yrittää muistaa se, että jos joka päivä syö 400 g karkkipussin, pitää kävellä reippaasti reilu 6 tuntia jotta sais kulutettua sen energiamäärän tai sit olla syömättä sinä päivänä mitään muuta... 

Tietyn ajan jonkun dieetin ylläpito, vaikka se olisi tällainen niukkis, on periaatteessa helppoa kun vauhtiin pääsee ja motivaatio on kohdallaan ja laihtuminen tai laihduttaminen on helppoa. Mutta siskon (ja mun) mielestä todellisia sankareita ovat ne, jotka pystyvät sen painon hallinnassa pitämään.

Kun painoindekseistä oli puhetta niin laitanpa tähän kuvan, joka piristi kummasti tänään ja herätti. En ole seuraavan löytyvän alemman kilon jälkeen enää sairaalloisen lihava vaan pääsen vaikean lihavuuden kategoriaan :)