Kello repii kymmentä. Tekee kuitenkin mieli vielä tuulettaa ajatuksia tästä päivästä. Tää päivä lähti todella tahmeasti käyntiin, heräsin joskus seiskan aikoihin todella repivään ja massiiviseen päänsärkyyn. 

Heräilin joskus yhdentoista aikaan uudelleen, päänsärky oli hyvän huolenpidon ansiosta selätetty ja pääsin ylös sohvalta. Mä oon tänään pyykkiä pestessä miettinyt, mitä teen jo nyt isoksi jääneille vaatteille sitten kun uskallan niille jotain tehdä. Niitä nimittäin on... 

No sitten... se mistä olen oikeasti ylpeä. Sain toteutettua pitkäaikaisen haaveeni ja käytiin tänään puolison kanssa pyörälenkillä. Hirmu pitkä se ei ollut mutta meinasin mokata senkin. Eli väsytin itseni. Valittiin yhdessä reitti, joka oli märkä ja erittäin hidas ja raskas polkea. Ja sen jälkeen pitkä (no ei se oikeasti pitkä ollut) mutta loiva ylämäki. Miun jalat huusi hoosiannaa ja maitohapot morjestelivat toisiaan mun kudoksissa. Henki ei meinannut kulkea ja sydän meinasi tulla ulos rinnasta. No hetki puhallettiin mäen päällä ja sitten päätettiin palata kotiin. Sports trackerilla mittasin niin kuutisen kilometriä pyöräiltiin. Kai se on sunnuntaipyöräilyksi ihan jees. On se parempi kuin ei mitään.

children-1217246_1920.jpg

Onneksi puoliso vähän jarrutti mun menohaluja kun olin ensin lähdössä kiertämään ainakin kaksi kertaa pidemmän matkan...ois voinut kuolema korjata miut matkalla, tai ainakin väsymys.

Huomenna vesijumppaan. Pitää lähteä ripustelemaan vielä viimeiset pyykit kuivumaan ja ottaa teline ulkoa sisälle koska ulkona voi yön aikana olla kosteaa. Vieläköhän laittaisi auton lämppäriin. Huomenna ei voi mennä töihin pyörällä kun pitää a)ottaa tytär mukaan kaupunkiin ja saatella se siellä oikeaan bussiin b)metsästää tytär kaupungista töiden jälkeen c) hakea ystävä mukaan vesijumppaan suoraan töistä... tässähän alkaa vesijumpankin suhteen olla aika pro-olo kun jo neljättä kertaa sinne mennään :)

Kypärä muuten pitää hankkia, ihan oikeasti. Ja tänään keksin miten pääsen fillarin selästä pois ilman että se näyttää sille, että olisin jumissa siellä... Onhan se vähän iso ja teatraalinen tapa. Kaadan pyörän jalkojeni väliin ja astun pois kyydistä :)