Onkohan nyt joku tuskahdus menossa kahdessa asiassa. Välillä tuntuu, että on aikamoista luomisen tuskaa tämä kirjoittaminen ja juuri ehkä siksikin olen pitänyt taukoja ja toiseks tällä viikolla tuntuu, että ei ole yksinkertaisesti ehtinyt kirjoittaa... Ollu paljon iltamenoja ja sitten pitänyt pakkailla ja siivoilla tätä kotia sellaiseen kuntoon, että omistaja on voinut tulla näyttämään tätä mahdollisille ostajaehdokkaille. 

Toinen tuskahdus on se, että se paino on pitäytynyt miltei samassa parisen viikkoa. Mutta toisaalta kun laskeskelee niin siitä maksimista joka oli silloin sisätautien polilla jotain 104 niin ollaan kuitenkin tultu kahdeksan kiloa alaspäin. Ja vielähän tässä on aikaa, loppuelämä. Mulla oli eilen muutama tietoinen repsahdus, ajattelin, että josko se vauhdittais vähän unessa olevaa aineenvaihduntaa. Eilen söin puolikkaan a-luokan takassa käristetyn grillimakkaran ja lusikalliset salaatteja joita tein ja siivun leipää - ihan hirveät vatsanväänteet tuli. Illalla repsahtelin vielä lisää. 

Nyt näyttää sille, että meidän asumisen asiat on järjestymässä. Ensiviikon alussa selviää. Tässä voi olla, että me muutetaan ensin meille liian pieneen asuntoon odottamaan sopivankokoista haluamaltamme alueelta. Nyt tuntuu hyvältä se ajatus, että on alkanut noita nurkkia siivoilla ja pakkailla alta pois sellaisia tavaroita millä ei oikeasti tee yhtään mitään. Esimerksi tuhonnut papereita, tilinauhoja vuodelta 2005... 

Siitä oon oikeasti iloinen, että olen saanut tän kevään aikana karistettua ennakkoluuloja mitä minulla on ollut liikuntaa kohtaan. Esimerkiksi se altaaseen meneminen, siitä on tullut nyt jokaviikkoinen tapa, suoritus jota oikeasti odottaa aina. Sitten kun pääsee vauhtiin tuossa työmatkapyöräilyssä, se on nyt aloitettu, ensi viikolla aion jatkaa. Sitten ollut puhetta ystävän kanssa, että voitais mennä lauantaisin salille. Siitä kuntosaliharjoittelusta on ollut puhetta puolisonkin kanssa. Mutta kun ei saa jotenkin aloitettua. En tiedä, tarviis varmaan jonkun tekemään meille ohjelmat, molemmille omat. Ja muutaman kerran se kai vaatis sen, että joku on opettamassa miten ne tehdään oikein. Mutta kun noiden personal trainereiden palvelukset taitavat olla aika hinnakkaita. Mutta hetkonen, mullahan taitaa olla yksi ihminen keneltä voisin asiaa kysäistä... Ja mies pitäis haastaa iltaisin pyörälenkille, kun ei tuota työmatkaa tule kuitenkaan kuin vajaa 7 kilometriä yhteensä per päivä. 

Tää alkaa naurattaa itseään tää, että huomenna otan itseäni niskasta kiinni dieetin suhteen. Siis eihän täss mitään megamokia ole tehty nyttenkään. Ihan muutamana päivänä on kalorit ylittänyt sen 800. Ja juomisen sain puhelimeen ladattavan appsin Hydro Coachin avulla korjattua. Sen mukaan mun tarve on 2,53 L. Tänään oon jäljessä, mutta jos poikien kanssa kohta vielä lähdetään niin juon vaikka sitten... mukavampi yöllä sängystä juosta veskiin pissalle kuin yrittää pidättää koirien lenkin ajan tai käydä lenkillä jossain metsäpissillä... 

Näihin kuviin ja tunnelmiin...