Pelottaa. En edes uskalla ajatella kuinka paljon paino nousi vappuviikonlopun aikana. Tietoinen repsahtaminen, toisaalta morkkista ei ole, mutta ei noista herkuista hirvittävän hyvä olo tullut. Esimerkiksi lauantaina käytiin hesellä ja arvoin tiskillä, että otanko kerrosaterian vai juustohampurilaisen. Onnekseni päädyimme puolison kanssa ottamaan yhden aterian ja yhden hampurilaisen. Söin siis juustohampurilaisen, jota en olisi ehkä jaksanut syödä kokonaan - mutta söin kuitenkin ja ehkä vajaa puolet ranskalaisista. Muutama tunti meni ihan jees ennenkuin tuntia ennen vappuaaton kuorokeikkaa iski ihan jäätävä vatsakipu. Onneksi kipu meni ohi ennen kun keikka alkoi. 

No, vappuna tuli sitten syötyä ja leivottua vähän kaikenlaista. Mutta kyllä miä kaikesta huolimatta sain kuitenkin pidettyä syömisen räpylässä. Mutta se sokerikoukku. Se on hirvittävä. Nyttenkin jos jossain näen, niin pakko on maistaa. Tai - onko pakko? Nyt kuitenkin lupasin itselleni palata edes jotenkin ruotuun syömisen ja JUOMISEN kanssa. Huomasin taas, että kun ollaan vähän epäsäännöllisemmässä rytmissä eli vapaalla niin juominen meinaa jäädä. Pitää kehittää joku sovellus kotona juomisen kannustamiseen. 

No, tässä vähän näitä vapun epäonnistumisia.. tai no ei kai ne olleet epäonnistumisia. Samalla tavalla herkuttelin kuten muutkin kansalaiset. Tänään olen palannut takaisin terveellisemmän ruokavalion pariin. Ja kävin taas vesijumpassakin... Se on kyllä kivaa, harmi vaan kun tulee kesätauko... pitää keksiä jotain tilalle...