Niin. Ihan ensiksi anteeksi, etten ole pitkään aikaan kirjoittanut. Siihen on syitä (aina löytyy syitä)... Edessä oleva muutto, iltapainotteiset työpäivät ja harrastukset ovat rajoittaneet kirjoitusharrastusta. Jos on töissä kuuteen ja siitä lähtee vielä laulukeikalle kuoron kanssa jonnekin tai on vesijumpassa joka alkaa suoraan töiden jälkeen niin illalla on kyllä muutakin mielessä kuin kirjoittaminen. Lisäksi mulla on ollut niin sanottu aihepula. Ehkä mä lähdin alussa liian vauhdilla kun kirjoitin päivittäin. Vähän sama kuin säännöllisen liikunnan kanssa, ei kannattaisi alussa ahnehtia, tuppaa se into lopahtamaan jossain vaiheessa.

No, miksi minulla juuri nyt, tänäpäivänä on aikaa ja intoa kirjoittaa. Muutamastakin syystä. Mä olen pois kotoa, pois rakkaiden luota ja mulla ei ole juuri nyt kauheasti tekemistä. Istun Hotelli Vantaan huoneen sängyllä yksin ja kirjoitan. Kirjoitan ja kerron siitä, miten haasteellista elämä ja valinnat elämässä ovat olleet sen niukkiksen jälkeen. 

Niukkishan on vähän samanlainen kuin vaikkapa laitoshoito, tavallaan. Sulla on tietyt rutiinit päivässä, tässä tapauksessa tietyt safkat ja tietyt määrät mitä sun pitää päivässä syödä. Sä olet mahdollisesti jo edellisenä päivänä suunnitellut hyvinkin tarkkaan mitä pusseja tai patukoita aiot seuraavana päivänä nauttia ja minkälaisia vihanneksia. 

Kun niukkis silloin huhtikuun lopulla loppui, niin ajattelin, että tästähän vasta elämä alkaa. Saa alkaa toteuttaa sitä uutta juttua arjessa, tehdä hyviä valintoja, syödä normaalia ruokaa, syödä pienempiä määriä, jatkaa sitä samaa linjaa mikä niukkiksella alkoi. Että paino jatkaa tippumistaan. 

Uuden "jutun" toteuttaminen arjessa: olin ehkä kyllästynyt liialliseen suunnitteluun mikä liittyi niukkikseen. Töissä kaikki meni ihan jees ja olen jaksanut panostaa lounasruokailuun edelleen. Syödä paljon kasviksia ja vältetllä hiilareita viimeiseen asti. Mutta illat ja vapaa-aika onkin sitten 59% mennyt päin persettiä. Töistä tullessa on ihan liian nälkä alkaa suunnittelemaan sitä, että jos söisin terveellisesti. Toki mitään järkkyjä ylilyöntejä ei ole tullut mutta ihan liikaa paniikkiratkaisuja kuitenkin.

Hyvät valinnat käytännössä: rahka, marjat, hedelmät hallitusti, kasvikset ja kana (marinoimaton) ja kalkkuna on tullut mun ruokavalioon sellaiseksi kantavaksi teemaksi. Leivän olen yrittänyt valita hyvin; vähähiilihydraattista ja mahdollisesti gluteenitonta, koska huomasin, ettei vatsani ehkä enää pidäkään leivästä, tuosta suomalaisen ravinnon entisestä peruspilarista. No, voi olla että suistun kohta tieltä, en kaipaa leipää juurikaan. Vai onko se niin, että leipä se miehen tiellä pitää. Eli leivän syönnin olen melkein jättänyt pois kokonaan. 

Syödä normaalia ruokaa niukkiksen jälkeen: Laihdutuskuurin aikana hämärtyi käsitys siitä, mikä on normaalia ruokaa. Niukkiksella syötiin keittoja, paljon keittoja. Ja aamuisin ko sarjan puuroja. No, aina silloin tällöin keitän aamuisin itselleni puuron, mutta koska peruskaurapuuro ei pidä minulla pelkästään nälkää, enkä suostu sitä nautintoa raejuustolla pilaamaan, syön aamuisin jotain muuta. Keittoja en ole pystynyt dieetin jälkeen "nauttimaan" lainkaan. Jo ajatus jostain joka on jossain liemessä alkaa etoa huomattavan paljon. Dieetillä nautittiin myös kylmiä keittoja, smoothieita ja yritinkin jonkun smoothien itselleni vääntää, mutta olisikohan juurikin tuosta nestemäisestä koostumuksesta johtunut, etten saanut sitä alas kuin desin verran. Mun normaali on ollut siis lähinnä kanaa ja kasviksia, pannulla, grillissä, uunissa...Kyllä siihen aina saa vähän eri twistin kun sen erilailla yrittää kokata. 

Syödä pienempiä määriä: hmm. Tässä en ole onnistunut. Kun syö paljon kasviksia niin oletan, että vatsalaukun tilavuus ei juurikaan pienene. En siis ole tieten tahtoen laukkuani venyttänyt, mutta onhan syömäni annokset kohtalaisen suuria. Siis jos ruoasta puhutaa. Puhun kohta herkuista. Kuitenkin, nyt jo parina päivän seisovassa pöydässä ruokaillessa olen huomannut sen, että kyllä ajatusmaailma valintojen suhteen on muuttunut. Salaattia ja kasviksia annoksesta on 4/5 ja kanaa tai kalaa on ollut todella kohtuullinen määrä. Myöskin aamiaisella oli ilo huomata, että oli huomioitu ihmisten ehkä muuttuneet ruokailutottumukset. Aamiaisella oli tarjolla runsaastu tuoreita hedelmiä ja koska ne oli laitettu kivasti esille ja ensimmäiseksi, niin kyllä niillä nyt ennemmin vatsansa täytti kuin jollakin munakokkelilla ja nakeilla ja leivällä. 

Mua on nyt piinannut ajatus. Ajatus herkuista. Siis kun ollaan kokoustamassa, ei eletä arkea, niin herkästi antaa itselleen luvan herkutella. Eilen ostin Ikeasta 20 irtokarkkia, en näille päiville muistanut pyytää itselleni päiväkahville vaihtoehtoista kahvileipää olen siis syönyt pullaa (tosin puolikkaita vaan) ja täällä on jälkkäriksi aina lounaalla suklaata. No, huomiseen seminaariin ja lauantaiseen kokoukseen olen itselleni tilannut päiväkahville hedelmiä. 

En tiedä painosta juuri nyt. En ehkä halua tietääkään. Ensimmäisen viikon jälkeen kun jännitti että onko lähtenyt noususuuntaan niin ei ollut lähtenyt. Tästä viikosta en siis tiedä. Mutta joo, moni asia on retuperällä. Vedenjuonnista lähtien. Mutta kotona esimerkiksi tuo herkuttelu on helpompaa pitää aisoissa, ei osta kotiin niin herkkuja niin ei mahdollista itselleen sitä herkuttelua. 

Kaksi päivää tullut nyt istuttua ja istuttua ja istuttua. Kai sekin kerää nestettä jäseniin. Ja kun on turvoksissa sen nesteen takia ja on sen takia vähän tukala olo, tulee helposti olo, että on lihonnut. Mä nyt yritän sinnitellä näiden herkkupöytien ääressä tän viikonlopun ja sitten maanantaina lupaan palata suunnitelmallisempaan elämään ja juomaan taas riittävästi vettä. 

kivi%C3%A4.jpg