Mulla oli dieetin jälkeen pitkään sellainen olo, että kaikki vaivalla kadotetut kilot on tulleet takaisin, tai ainakin puolet niistä. No, miksipä ei? Olenhan syömisten ja liikunnan suhteen viettänyt aikalailla huoletonta elämää. Olin taas alkanut kartella vaakaa. Pelkäsin sen kertomaa totuutta ihan liikaa. Ja, no nyt voin helpotuksella todeta, että turhaan. Paino välillä nousi takaisin sinne 94 kilon kieppeille mutta tänä aurinkoisena kesäkuun aamuna se näytti taas lukemaa 91,2!

En tiedä, se tuska kun kaupassa joutuu kerta toisensa jälkeen nöyrtymään Omar-munkkien houkutuksen edessä -  onko se sitä että tuntui sille, että voi luovuttaa kun mikään ei kerta onnistu vaiko pelkkää luonteen heikkoutta. Nyt juuri tuntuu sille, että tästä on helpompi jatkaa matkaa alaspäin. Ei henkisesti alaspäin vaan skarpata tän elämäntaparemontin suhteen. Ja olla itselleen armollisempi. Mutta taas toisaalta pitäytyä jonkinlaisessa säännöllisyydessä. Koska olen huomannut omalta kohdaltani sen, että jos alan liikaa antaa löysää niin mun mieleni heti hyväksikäyttää minua ja otan kaikki löysät pois, milloin milläkin verukkeella.

Nyt, toinen toisillemme kainalosauvoina, autetaan toisiamme eikä ainakaan edesauteta toisillemme sitä epäonnistumista tavalla eikä toisella... kesää kohti... ei se kroppa kesäkunnossa ole ainakaan vielä tänäkesänä...