Mikä ihme siinä sokerissa koukuttaa? Miksi ihmeessä sitä paskaa pitää tunkea sisäänsä, kun siitä kuitenkin tulee vain paha olo? Miksi niitä keinotekoisilla väriaineilla värjättyjä, gelatiinilla (joka on valmistettu sian nahasta tai sian tai naudan luuytimestä) koossa pysyviä, sokerilla makeutettuja namusia pitää syödä? Miksi niitä ei voi syödä sivistyneesti yhtä tai vaikka viittä, miksi niitä pitää mättää koko pussillinen kerralla? 

Ihana, kavala, makea, yököttävä sokeri. Ironista,samalla kun kirjoitan tätä - syön karkkia! Käsi käy kupilla tiuhaan, en vaan kykene lopettamaan, en ennenkuin tulee se aaltoileva paha olo, liiasta sokerista. 

Mä en ymmärrä sokerin kohdalla riippuvuuden (mun kohdalla voi puhua addiktiosta) mekanismia? Sen syöminen ei millään tasolla tuo mulle juurikaan mielihyvää vaan aika äkkiä tulee todella paha olo. Mä en pakene sokeria syömällä yhtään mitään, mä en tyydytä mitään tarvetta. Mulle ei sokerittomuus tee minkäänlaisia fyysisiä oireita, en saa paremmin unta sokeripäissäni, en ole yhtään rentoutuneempi sokerin avulla, sokeri ei vaikuta ahdistuneisuuteeni (tai ahdistumattomuuteeni). Siis periaatteessa kyse ei ole fyysisestä riippuvuudesta eikä mielestäni psyykkisestä... Mutta mistä on kyse? Miksi mulla tuli tänään mökiltä kotiin ajaessa sellainen olo, että on saatava karkkia? Ja kun en osannut päättää kumman pussin otan, otin molemmat! 

Tiedän, mun pitäis olla ilman, mulla ois parempi olo ilman. Oon kokeillut joskus. Olin muutamia kuukausia ilman sokeria ja aika äkkiä oli olo jotenkin skarpimpi eikä sitä oikein kaivannutkaan edes.. Mä en sokerin suhteen löydä sitä kultaista keskitietä, en osaa käyttää sitä vähän. Olen pitkiä aikoja ilman ja sitten ratkean. Vedän kunnon sokeriöverit (yleensä illalla) ja sitten on paha olo nukkumaan mennessä. Miksi minä teen itselleni tällaista? Taisin keksiä vastauksen. Voisikohan kyse olla tahdonvoimavaroista tai taidoista vai mitä ne oli? Mä tiedän niistä vähän, mutta tiedän kuka tietää enemmän ja voisi mulle ehkä huomenna töissä vähän opettaa niin voisin avata niitä vähän tännekin, koska siitäkin tässä matkassa on kyse. Tahdonvoimasta. 

Terkut mökiltä!