Tällä viikolla huomasin sen vihdoin ja viimein saapuneen ystäväkseni. Se tsemppaa minua, palkitsee suoritukseni. Saa minut tuntemaan, että olen tehnyt jotain oikein. Elimistöni on alkanut toimimaan oikein.

Ihan tarkalleen ensimmäinen selkeä muistikuva tuosta ystävästä on viime perjantailta. Päivältä, jolloin tein kuntotestit. Hierojalle mennessä olin niin hikinen, että oikein ihmetytti.

Sunnuntaina se valtasi alaa taas. Oltiin siellä kutosen metsälenkillä. Selkä märkänä painettiin menemään, Alkuviikosta treenatessa salilla se iski jälleen. Isoja hikikarpaloita nenällä, otsalla, tissien välissä ja alla. Selkä märkänä.

Se on muuten aika hämmentävä tunne, hyvä tunne kun tulee hiki. Kun aiemmin on tullut vaan ihan käsittämättömän kuuma ja paha olo. Mutta nyt... hiki.    

Tarkoittaako se sitä, että elimistö on vihdoin ruvennut toimimaan? Aineenvaihdunta toimii. Juon riittävästi. Elimistössäni on riittävästi nesteitä, jotta se voi päästää niitä vähän uloskin...

En tiedä, saatteko tunteesta kiinni? Mutta loppujen lopuksi se on aika mieletön tunne...