maanantai, 12. syyskuu 2016

Blogi siirtyy!!!

Hellurei

Blogi löytyy jatkossa osoitteesta:

http://starbox.fi/matkakohtiuuttaminaa

lauantai, 3. syyskuu 2016

Gastroskopia

Illalla ei meinannut uni hiipiä silmään ei sitten millään. Nenä pyrki tukkoon ja kurkkua kutitti. Pelotti ja hermostutti. Aamulla pitäisi herätä viikonloppuaamuksi aikaisin. Mulla oli aika gastroskopiaan, joka tehtiin kutsun mukaan jonojen purkamiseksi Lääkärikeskus Ikiomassa (tässä tulee kohta ilmainen mainos heille), mutta sisätautipolin lääkärin mukaan syy on tilojen puute keskussairaalan remontin takia. Eli lääkäri, joka sen teki, oli keskussairaalan massulääkäri Marko Simonen.

Aamu koitti, piti olla ollut kuusi tuntia syömättä eikä juodakaan saanut. En ottanut edes lääkkeitä aamulla. Ja hampaatkin pesin niin, että varoin nielemästä yhtään mitään... 

Puoliso lähti mua viemään, onneksi heräsin niin viimetinkaan, etten kotona ehtinyt jännitellä ja kiukutella sen kummemin. Että kiitos,että lähti. Olisin varmaan jännitykseltäni ajanut ojaan. Päästiin paikanpäälle ja eikun odottamaan. Kohta lääkäri tulikin jo hakemaan ja ihan kuin mun jaloissa olis ollut lyijypainot tai jotain muuta vastaavaa, ne ei meinannu liikkua. Sanoin lääkärille tutkimushuoneeseen mennessä, että huomaatko miten innokkaasti olen mukaasi tulossa. 

Istahdin jännityksestä jäykkänä tutkimuspöydälle (onko se pöytä jos siinä maataan?) ja homma selitettiin mulle nopeasti, miksi se tehdään, miksi se on tärkeää tehdä, mitä kaikkea sieltä tutkitaan samalla. Toimenpide käytiin läpi ja sen ns. kriittiset kohdat tai itseasiassa kohta. Se mistä ei etukäteen puhuta... Nielaiseminen oikealla hetkellä. Ja siitä, että pitää muistaa hengittää. Ja se, että en saa itse ottaa letkusta kiinni :) Puuduttava suihke nieluun ja odotetaan hetki. 

gastroscopy.jpg

No niin... suukappale hampaiden väliin, oisko samanlainen tunne ennen ennenvanhaista sähköshokkihoitoa... Se musta letku näytti uhkaavalta, miksei se vois olla pinkki ja kuvioitu jotenkin kivasti? Hoitaja silitteli kädestä ja sanoi ettei mitään hätää. No eipä juu, minähän se tässä joudun nielemään monta metriä mustaa puutarhaletkua (sille se näytti sillä hetkellä). Aloitettiin homma ja mä niin keskityin nielaisemaan oikealla hetkellä, etten edes tajunnut yökätä. Se letku meni nielusta niin helposti, että hämmästyin sitä niin paljon, että unohdin miltei hengittää. Sain ensimmäiset kehut siitä oikealla hetkellä nielaisemisesta. 

Se letkun matka mahalaukkuun tuntui semisti inhottavalta muttei sattunut ollenkaan. Siinä kun muisti hengitellä ihan rauhassa niin kaikki sujui hyvin. Ainoat ruumiinnesteet mitä siihen mennessä oli tullut oli ihan pienesti kuolaa ja kyyneleet silmistä.

Letku pääsi siis onnellisesti perille mahalaukkuun (aikaa oli mennyt ehjä vajaa minuutti)  ja nyt sanottiin, että voi alkaa tasailla oloja (mitä oloja? Olo oli olosuhteisiin nähden ihan jees!). Tässä kohtaa saatoin röyhtäistä ensimmäisen kerran pienesti ja sen jälkeen yökkäsin mutta vain yökkäsin... ottivat siinä niitä koepaloja ja se tuntui vähän inhottavalta. Kohta röyhtäisin uudelleen ja taas sen jälkeen yökkäsin, mutta taas vain yökkäsin. Homma mahalaukussa oli tehty ja sitten alkoi letkun matka ulospäin ja tässä jossain kohtaa yökkäsin kolmannen kerran, mutta taaskaan ei muita nesteitä minusta tullut pihalle kuin kuolaa ja kyyneleitä.

Miä selvisin. Ja se oli paljon helpompaa kuin mitä etukäteen pelkäsin, ei se mukavaa ollut mutta voisin mennä illalla uudelleen. Nyt se mainos: lääkäri kertoi, että Lääkärikeskus Ikiomassa on loistavat laitteet tehdä gastroskopia, letku on kuulemma ohuempi kuin sairaalalla, tosin sairaalalla on välineet tehdä tutkimus myös nenän kautta. 

No, varsinaiset tulokset saan jonkun ajan kuluttua, mutta lihavuusleikkausta tutkineena Simonen suositteli sitä minulle jos olen siis tarkkaan harkinnut sitä ja haluan. Eli siis tarkoitti sitä, että sitä ei pitäisi koskaan tehdä ihmisille, jotka eivät sitä oikeasti halua. Suositteli sitä minulle :) vaikken kuulemma mikään Superobeesi olekaan. 

Mutta joo, viesti tässä kirjoituksessa on ehkä se, että ihan "ylimainostettu" tuo operaatio oli. Ei pitäisi kuunnella kenenkään kauhutarinoita. Iltapäivällä on nyt röyhtäyttänyt ja pierettänyt keskimääräistä enemmän. 

torstai, 1. syyskuu 2016

Sisätautien polilla...

Tänään oli lääkäri. "Oletko edelleen harkitsemassa leikkausta vai oletko tehnyt jo päätöksen?". No, totta hitossa olen tehnyt päätöksen. Juteltiin pitkään, peloista, olettamuksista, uskomuksista, realiteeteista, leikkauksen vaikutusten yksilöllisyydestä. Kuinka paljon paino sitten tippuu, saako sen pidettyä, entä jos se ei tipukaan... Mä oon miettinyt tätä siitä lähtien kun työterveyslääkäri keväällä 2014 diagnosoi minulla diabeteksen ja mainitsi asiasta. Tää on se mitä haluan! 

Keuhkojen ja muiden puolesta olen sopiva leikkaukseen. Vielä on se gastroskopia lauantaina, mutta sieltä ei kuulemma kovinkaan useasti tule sellaista tietoa mikä torppaisi leikkauksen. Heliko-bakteeri jos löytyy niin se häädetään.

Koska mulla on kaksisuuntainen niin pääsen vielä psykiatrin penkkiin. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Nykyään eivät kai juurikaan käytä tätä konsultaatiota ellei ole joku niinkuin minä, jolla on taustalla jotakin hämärää...

Joensuussa leikataan sitten aikanaan, joku käynti siellä on sitä ennen, leikkausta ennen vielä sitten 4 viikon ene, jotta maksan koko pienenee. On kuulemma helpompi leikata. Sairaalaan mennään edellisenä päivänä ja leikkauksen jälkeen siellä ollaan 3-4 päivää jonka jälkeen tulisi noin kuukauden saikku... (tästä oon kuullu niin ristiriitaista tietoo etten oikein itsekään enää oo varma kuka puhuu totta, kuka potaskaa).

Mutta jos mulla on lääkärin soittoaika gastrosta kolmen viikon päästä, ja pitää se neljän viikon ene olla ja käydä vielä joensuussakin sitä ennen niin leikkaus olisi aikaisintaan marraskuussa... veikkaan joulukuuta, todennäköisin vaihtoehto on ensivuoden puolella....

No, tässä tunnelmia noin niinkuin tuoreeltaan. Kiitos ihanista kommenteista!  

Ja tästä painon noususta. Lääkäri sanoi, että se puoltaa leikkaukseen pääsyä.. Ja että sille voi olla miljuuna selitystä. Söin esimerkiksi keltarauhashormonikuurin about kolmisen viikkoa tuossa ihan joku aika sitten... Tai sitten se vastareaktio, koska mitään en ole syömisissä muuttanut ja liikkunutkin olen annettujen ohjeiden mukaan. Sairaanhoitajan kanssa oli puhetta myös siitä, että jos siitä painosta ottaa kauheasti stressiä niin myös se voi lisätä painoa, koska stressatessa kortisolin tuotanto lisääntyy ja se vaikuttaa jotenkin nesteen kertymiseen. Käski piilottaa vaa´an. Pyydänkin nyt mitä kohteliaimmin puolisoani piilottamaan multa sen. Kuukauden päästä saan käydä seuraavan kerran. 

scale-403585_1920.jpg

tiistai, 30. elokuu 2016

Mun ajatuksen juoksu on ihan sairas!

Päivä meni ihan jees. Tänään on lepopäivä liikunnasta. Paino on noussut. Uskaltauduin tänään vaa´alle ja paha mielihän siitä tuli... tasan 97 kiloa. Miksi? Mä oon syöny rahkaa ja raejuustoa ja kasvissosekeittoa ja täysjyväleipää, lihaa ja kanaa, vältellyt potaattia... no oon mä saattanut syödä vähän namia :(

No, siitähän sitten alkoikin aika ärsyttävä ajatusleikki tälle illalle. Jääkaapissa olis vähän kaura-omenapaistosta, pitäisköhän ottaa vähän lisää? No ei hitossa, sun paino on noussu! Idiootti! Ei sitä painoa niin tiputeta. 

Huomenna on tilipäivä ja mietin safkaa illalle, no ensimmäisenä tuli mieleen vanha toimintamalli, että mennään mäkkäriin tilipäivän kunniaksi. No ei varmasti mennä! Sun paino on noussut!!

Puoliso yritti lohduttaa että lihakset on kasvaneet ja painavat enemmän kuin läski. Joo, mutta ei ne viikossa ole kahta kiloa kasvaneet!

Ihan semisti ärsyttää! Ei muuta!

Tän lisäks oon tulossa kipeeks!

maanantai, 29. elokuu 2016

Ketä ärsyttää?

Oon joitakin kertoja miettinyt, että mitenkähän paljon ihmisiä suorastaan (käyttäisin tässä kirosanaa jos kehtaisin) lukea näitä mun hehkutuksia siitä, että olen juossut 300 m tosin kolmessa eri pätkässä... tai että olen onnistunut päivittäisessä tavoitteessani juoda vettä 2,78 litraa... (tuo lukema on siis HydroCoachin minulle laskema painon ja aktiivisuuden mukaan). Tai että kuinka moni ajattelee, että siellä se taas kirjoittaa että on liikkunut ja syönyt terveellisesti ja paino ei putoa ollenkaan. Niin, ei se olekaan viimeaikoina pudonnut. Päinvastoin. Tuntuu olevan noususuunnassa. Oon miettinyt, että mikä kärki edellä oon tässä hommassa mukana? Onks se juttu se, että painon pitää tippua kolme kiloa viikossa ja että mun täytyy nähdä nälkää ja että en sen takia pysty liikkumaan, koska en riutumiseltani jaksa? 

Miäpäs kerron mitä on tapahtunut. Kun mä oon alkanut pitää huolta itsestäni niin se, mikä vaivas mua kaikista eniten - lonkka, ei ole ollut pitkään aikaan kipeä. Leposäryt on loppunut miltei kokonaan. Lenkkeillä se antaa ihan rauhassa. Ainoa, jos se on väärässä asennossa ja ponnistan koko painoni sille kipeälle puolelle niin silloin sattuu ja onhan toki sen liikkuvuus huono - edelleen. 

Juteltiin ystävän kanssa siitä ene-dieetistä. Se on ihan kauhea ja sairas. Ei sellaista pitäisi olla. Onhan se sillä tapaa helppo, ettei tarvii laskeskella kaloreita, mutta se saa ihmiset sairaiksi. Rajoittamalla ruokailut yhdeksäksi viikoksi jankkipuuroon, lirukeittoihin ja esanssinmakuisiin smoothieihin ja pirtelöihin ja jauhoisiin patukoihin ja puoleen kiloon kasviksia päivässä, tekee ihminen itselleen blokin pitkäksi aikaa. Dieetti loppui jo huhtikuussa ja mä olen vasta nyt syksyllä pystynyt syömään salaattia, nyt vasta muutaman viikon ajan olen pystynyt taas käyttämään tehosekoitinta ja valmistamaan itselleni smoothien. Lämpimiä keittoja en vieläkään syö hirmu mielellään. Kaikki se mikä oli ehdottomasti kiellettyä silloin maistuu kyllä nyt. Vähän liiankin hyvin. 

Siinä on vielä se, että yhdeksän viikkoa ryhmän kanssa oot yhtä ja vetelet 800 kaloria päivässä, joka päivä koskee päähän ja paleltaa ihan liikaa... yhdeksän viikkoa kuluu, dieetti loppuu ja sen jälkeen sinut jätetään yksin. Koita selvitä. Tässä kirjalliset ohjeet parille seuraavalle viikolle. Kokojyväleipää ja leikkelettä. Perunamuussia ja lihapullia... Kiitos. 

Pointti on se, että ei kannattaisi olla liian ehdoton. Piste. 

  • Painon kehitys

    1.6.2016 91.2
    14.4.2016 92,5
    6.4.2016 93,7
    30.3.2016 95,8
    15.3.2016 96,6
    09.3.2016 99,8
    02.3.2016 98,00 kg
    24.2.2016 100,9 kg
    17.2.2016 102,2 kg
    10.02.2016 101,8 kg
    02.02.2016 101,7 kg