Mikä ihme siinä on tai mistä johtuu se, että motivaatio ns. parempaan elämään vaihtelee voisi sanoa – ei nyt ihan päivittäin, mutta viikoissa on eroja. Viimeviikko oli todella raskassoutuinen, jaksoin käydä juuri ja juuri sen kolme kertaa salilla enkä edes pitänyt aisteja auki muille mahdollisuuksille. Tällä viikolla (joka motivaation perusteella voisi sanoa alkaneeksi jo sunnuntaina) on ollut ihan eri meininki. Johtuikohan se siitä sunnuntain salille lähtö-onnistumiskokemuksesta? Kiepuin sohvalla ja oli levoton olo, jotain tekisi mieli tehdä, energiaakin tuntui olevan ihan riittämiin. Pari haastavaa kysymystä puolisolle, ihan kuin hän voisi päättää jaksanko minä mennä salille vai en??? Siellä oli yllättävän väljää, kello oli jotain vähän jälkeen kuuden silloin illalla…

Maanantaina mulla oli hieroja, joten oli lepopäivä. Mä olen nyt lomalla, mutta siitä huolimatta ei ajatus herätyskellon soimaan laittamisesta tuntunut pöllömmältä. Tiistaiaamuna yhdeksältä nakotin sitten kahvakuulani kanssa ja  odotin ohjatun tunnin alkamista. Onneksi en ollut tuosta kuulasta maksanut kirpputorihintaa enemmän, sain nimittäin heti kärkeen ohjaajalta nuhtelut kuulastani. Silikonipäälysteinen kuula saattaa olla jopa vaarallinen, koska siitä irtoaa ote helpommin kuin rautaisesta. Itse akti olikin sitten jännittävää. Lämmiteltiin keppien kanssa ja totesin jo muutaman minuutin jälkeen, että mulle riittäis treeniksi se lämmittely. Aloitettiin kuulaileminen ja arvatkaa mitä! Se ei todellakaan ole mitään helppoa heiluttelua ja näin seuraavana aamuna voin todeta, että tuntuu ihan jokaisessa lihasryhmässä…

Kello on about kymmenen aamulla, mä oon lomalla ja voisin vielä nukkua. Herätys oli kymmeneltä mutta heräsin ihan omin avuin jo reilu puolituntia sitten. Aamiaiseksi tuoreita vadelmia ja mustikoita, viiliä, mysliä, pellavarouhetta, auringonkukansiemeniä ja chiansiemeniä… ja vähän kahvia. Mulla on ohjelmassa tänään salitreeni. Ja jotenkin tuntuu ihan hyvältä se ajatus.

DSC_0053.jpg

Niin, ihan meinasi unohtua kertoa uudesta eilisestä lajikokeilusta. Me käytiin viettää laatuaikaa puolison kanssa tenniskentällä. Ja oli ihan huippua. Tuli lämmin (lue hiki), sykkeet nousi sopivasti kun juoksenteli karanneen pallon perässä pitkin kenttää, oli oikeasti hauskaa ja varsinkin kun sai olla hyvässä ja kannustavassa seurassa (joka nauroi mun lyönneille päin naamaa)… mutta oli kivaa. Mä oon ihan varma, että näin kokeilemalla löytyy se oma laji. Mistä sitä muuten tietää. Eikä kaikkia välineitä tarvii hommata kaupasta kalliilla, niitä löytyy kirppareilta kun malttaa odotella. Yks minkä ostin kaupasta ihan omaksi on sykemittari. En ole uskaltanut sitä vielä käyttökuntoon asennella. Mutta jonakin päivänä ihan varmasti…