Voi pyhä jysäys, miten pystyi taas yö menemään harakoille. Alkuyöstä paleli niin paljon, että meinasin lähteä hakemaan toisen (kolmannen) peiton itselleni. Sit aina kun ajatteli, että jees, nyt nukuttaa ja vois nukahtaa, niin alkoi pissattaa. Kävinköhän kolme kertaa viimeyönä vessassa? Aamulla tuntui sille, että oon nukkunut ihan hirmu pitkään, että kello on varmaan jo yli 12 kun itseäni sängyssä herättelin. No ei, kello näytti 9.30. 

Vaaka pitäis piilottaa. Ei ole järkevää hypätä sille joka päivä vaan kerran viikossa aina samaan aikaan päivästä. Mutta se houkuttelee katsomaan. Mitä sitten jos paino olisikin noussut. Ruoskisiko sitä itseään parempiin suorituksiin vaiko antaisiko kaiken olla, luovuttaisi? No, en kyllä ainakaan luovuta. Niin kovan ajatustyön olen tän ysiviikkoisen kanssa tehnyt, että en luovuta. 

Illalla kun ei uni tullut, niin mietin, että pitäiskös taas alkaa lukemaan. No, nyt jännitän postia, koska mulle on postissa tulossa ihan ihka oma kappale Järnin Sarin Voiko painoa hallita -kirjaa, suoraan häneltä itseltään... Jospa siitä kevyttä iltalukemista. 

Ja kun poikien kanssa pieneltä päivälenkiltä tulin, pari kilometria hitaasti kävellen, niin ei meinannut lonkka enää jaksaa nostaa jalkaa viimeisiä metrejä, mutta kuitenkin hipsin postilaatikolle katsomaan: J A S I E L L Ä S E O L I !

T Ä N T Ä N T Ä Ä !

Kiitos Sari ihan mielettömästi! Se, että tällä hankinnalla piristin itseäni niin päätin myöskin palkita itseäni käymällä kampaajalla tällä viikolla ja sitten tilasin itselleni hieronta-ajan lauantaille.. ja tämä rentoutushetki tulee kotiin!!! Nyt kun ajattelee paria viime viikkoa niin hiivatin hyvinhän miä oon vetänyt.

Viimeyönä kun oli aikaa miettiä, niin pohdin, mitä teen jatkossa esimerkiksi herkkupäivien kanssa. No, miksei irttareita voi ostaa vaikka vain 20 kappaletta ja nekin erilaisia. Oppispahan erilailla arvostamaan elämän pieniä iloja. Ei tarviis aina vetää levyllistä suklaata illan aikana vaan luulisin, että ihan joku patukka vois riittää. Ja pakastepitsasta riittää muillekin. Ei tarvii jokaiselle ostaa tai tehdä aina omaa pitsaa. Ja miksi ne elämän pienet ilot mulla pyörii kokoajan ruoan ympärillä. Siitä kehästä on ehkä päästävä pois. Painonhallinta on, ilman että olen viisauksia kirjasta lukenut, pitkälle päänsisäistä hommaa. Uusien tapojen oppimista ja vanhasta tavasta poisoppimista. 

On asioita, jotka on suunnitelmallisuudella helposti korjattavissa. Esimerkiksi se, kun tulee töistä kotiin, niin kotona pitää olla joko valmista ruokaa tai sitten raaka-aineet ja päässä suunnitelma mitä niistä tehdään. Koska, mulla on taipumus ihan liian helposti antaa siinä kohtaa itselleni periksi, että lähdetään ulos syömään jotain nopeaa. Ja se nopea ei yleensä ole terveellistä. En sano, ettäkö se ulkona syöminen pitäisi kokonaan lopettaa, mutta voi sitä harventaa. Reilusti. Ja säästäähän siinä rahaakin. Ja koska olen puolisoni sanojen mukaan michelin(tason) kokki (siis kokki oikeasti koulutukseltani) niin joskus, yleensä mun laittama parempi kotiruoka, hakkaa heikkotasoisen á la carte mössön viistoista-nolla. En ole ehkä michelintähden tasoinen kokki, paremminkin michelinukon muotoinen kokki :)   

Eli jatkossa, sitten vajaan yhdeksän viikon päästä, kun tää laihdutusblogi muuntuu painonhallintablogiksi alan postata tänne jäätävän (mulla on kohta 12 vuotias tytär, se selittää osan käyttämistäni sanoista) hyviä ja herkullisia terveyskotiruokaohjeita ja raportoin julkiseksi kaikki kerrat jolloin olen käynyt ulkona syömässä ja kerron jopa paikankin missä olen käynyt ja minkälainen olo siitä jäi... Koska.. kun kirjoittaa, niin siitä tulee todenpaa myös itselleen....

Tässä kuva "vanhoista hiuksista" ja näkkyyhän tuossa miun toiset uuden lasitkin...

  

No, pakko oli sitten olla tällä kertaa vähän radikaalimpi... ensimmäisessä kuvassa myös mun toiset uudet lasit...

Tukassa ainakin kevyempi olo...