Niin, kai sitä voisi välillä miettiä, mitä painon pudottaminen on jo nyt, lyhyellä ajalla hyödyttänyt. 

Ihan ensimmäiseksi olen huomannut sen lonkassani. Siihen kyllä koskee, jos tekee esimerkiksi vesijumpassa jotain väärin, nukkuu väärässä asennossa tai sössii sen jotenkin muuten, sehän on fakta, että luu siellä luuta vasten hankaa ja se koskee. Mutta. Ylösnouseminen ja kaikki se muu kipu jota siinä oli on jollain oudolla tavalla helpottanut. Ei ole leposärkyjäkään ihan niin paljoa. 

Myös oma jaksaminen on parantunut (tai sitten mulla on mania). Siis ketoosissahan tulee sellainen kaikkivoipainen olo, joka muistuttaa hypomaniaa, sellainen olo, joka mullakin oli jonkin aikaa, mutta kyllä se on onneksi tasaantunut. Mutta jaksan kuitenkin enemmän. Jaksan liikkua - haluan liikkua - enkä liikunnan suhteen luovuta enää niin helposti. Unethan mulla meni, mutta ne sain hyvin pienellä kemiallisella korjausliikkeellä takaisin. Mulla ei nimittäin perussairauden vuoksi ole varaa yhtään leikkiä unilla. Mun on pakko nukkua, muuten ei hyvä heilu. 

Mitäs muuta... pitkästä sokerista, veren rasva-arvoista, maksa-arvoista - ei näin kesken dieettiä kai voi sanoa mitään. Dieetin vaikutuksen pitkään sokeriin näkee itseasiassa kuulemma vasta noin kolmisen kuukautta dieetin päättymisen jälkeen. Noista muista en tiedä. 

Kun kerroin siitä, miten nousen pyörän selästä pois, niin täytyypä tähän kohtaan todeta, että tein tänään varmaankin aikuisikäni enarit. Tänään tuli kilsoja yhteensä noin 12... kolmessa osassa tosin. Menin töihin pyörällä, sit oli töiden ja harrastusten välissä sellainen väli, että käytiin ystävän kanssa pyöräilemässä ja sitten vielä pyöräilin kaupan kautta kotio. Niin, aloitin siis sillä, miten nousen pyörän selästä pois... tänään mun kipeä jalka nousi tangon yli. Ihan ilman ongelmia pariinkin otteeseen. Ei enää sitten kotipihassa, kun selässä painoi reppu ja jalat oli viimeisestä mäestä johtuen vellinä... 

Liikkuvuus on muutenkin parantunut. Uskallan ehkä tässä sanoa, että meillä on miehen kanssa nykyään muitakin kuin yksi asento käytössä... :)

Sitten on näitä pinnallisia etuja. Kaapissahan kutistuu vaatteet noin 10 % vuodessa, no nyt nämä kutistuneet vaatteet ovat alkaneet taas mahtua päälle, vähän kerrallaan, pikkuhiljaa... 

Ja kun minusta musikaalihommia siis puvustusta varten mittoja otettiin, niin ihan hirmusti ei siinä kohtaa hävettänyt - mitta riitti ihan joka kohdasta ympärikin. 

Niin, 10 kiloa on 20 pakettia voita... 

Dieettiä on jäljellä vielä noin 15 päivää ja 10 tuntia. Ensimmäinen asia mitä syön siinä 1000 kalorin hommassa on oleva...neljän viljan puuroa ja jos appelsiinit näyttää kaupassa hyvältä vielä siinä vaiheessa niin yhden sellaisen illalla... 

Haaveet... kaikki turhat haaveet, minut on jo saaneet, huutamaan huomiseen... Liikaa, kai vaadit multa liikaa, mut onks siin jotain liikaa, jos haaveeni selviksi teen?