No niin... Joka toinen lauantai suoritan hoitoni lääkinnällisen toimenpiteen itselleni: täytän siis kahden viikon dosetit (juu-u, lääkkeet ovat dosetissa, jotta aina illalla voin todeta, että olen unohtanut ottaa aamulääkkeet..) Nyt lääkkeeitä laittaessa tajusin, että nyt on todellakin minun saumani päästä eroon kolmesta, siis K O L M E S T A lääkkeestä, jotka tämä hiivatin ylipaino on minulle tuonut. Jos ja kun pienenen, minulla on mahdollisuus päästä eroon ystävästäni 2. tyypin diabeteksesta, korkea verenpaineeni todennäköisesti laskee ja ehkä veren rasva-arvot palautuvat normaalille tasolle... Nämä kaikki on ylipaino - kalliilla rahalla tehty, syöty, herkuteltu - ylipaino minulle tuonut...

Sokerilääkitys todennäköisesti muuttuu jo dieetin alkaessa reilun viikon, siis reilun V I I K O N päästä... KÄÄK!

Ruokapäiväkirjan pitäminen on työlästä ja en tiedä. Teen tietoisia valintoja, kun pidän sitä. Syön pienempiä annoksia, valitsen ruokani viisaammin... mutta eilen iltapäivällä lopetin ruokien merkkaamisen. Ja tänään tapahtui sitten se, mitä olin pelännyt. Tulin lauluhommista, seurakunnan tilaisuudesta myöhään illalla kotiin ja olin syönyt kohtuu vähän päivällä, eikä keikalla ollut aikaa oikein syödä mukaan otettuja välipaloja... houkuttelin lapset illalla yhdeksän aikaan mukaani mäkkäriin hakemaan iltapalaa... (kun olin ensin miehelle kiukutellut, kun hän ei suostunut vaatimukseeni lähteä mukaan)... Normimättöä, valitsin kuitenkin palan painikkeeksi Coca-cola Zeron. Ja tänään muutenkin juonut enemmän. En ehkä vielä kahta litraa, mutta veikkaisin että jo puoltatoista lähennellään...

Mutta muuten, tänään oli hyvä päivä. Tuli hyvä olo laulaessa ilosta. Hyvässä ja taitavassa porukassa. Niin, siis se motivaattori, se uusi on, että pääsisin noista kolmesta lihavuuden minulle tuomasta lääkkeestä eroon pysyvästi. Pystyn kyllä elämään ilman kolmea ystävääni: rouvat Diabetes, Korkea Kolesteroli ja Korkea Verenpaine voivat minun puolestani painua huitsin kukkuloille. Hyvästi lääkkeet, hyvästi sokerimittari... pistettävään insuliiniin minun ei onneksi tarvitse koskaan tutustua...

Hyvää yötä!