Viimeaikoina on ollut hankalaa pitää itselleen lupaamista asioista kiinni – missään. On menossa todella stressaava elämäntilanne, muutto ja kaikkea… Ei oikein viitsi ostaa edes jääkaappiin mitään järkevää. On ollut niin stressaavaa, ettei jaksa kirjoittaa yhtään mitään, illat menee pakatessa tai pakkaamista suunnitellessa.

Painoa on tullut lisää vaikka yritän syödä parhaan tietämykseni mukaan. Vedenjuonti on jäänyt lähes kokonaan. Tuntuu jotenkin turhalta.

En pysty irtautumaan sokerista. Se on mulle koukuttavampi huume kuin alkoholi tai tupakka aikoinaan. Miksi? Koska se ei ole laiton nautintoaine. Mutta se on minulla laiton. En haluaisi olla koukussa sokeriin. Joka viikko lupaan itselleni, että maanantaina, tämän viikonlopun jälkeen aloitan terveemmän elämän, palaan takaisin ruotuun. Alan juomaan riittävästi – ja liikkumaan. Joka maanantai petän itseni. En vaan yksinkertaisesti jostain syystä juuri nyt pysty. En pysty vaikka haluaisin, haluanko riittävän paljon?

Nyt seuraava etappi on muutto. Kun se on tehty niin sitten maailma aukeaa ja alan paremman elämän. Tarvitsisin apua. Tarvitsisin personal trainerin rinnalleni tsemppaamaan. Mutta rehellisyyden nimissä, mulla ei ole varaa sellaiseen. Ei ainakaan juuri nyt. Mä tarvitsisin apua, mulla tää on pääkopasta kiinni.