Tänään pidän normipäivän. Heräsin neljältä ja olen nyt klo 8 puolessa välissä matkaa menossa rannikolle kokoukseen. En tiedä vielä mihin aikaan olen illalla kotona. Aikaisintaan seitsemältä... matkustaessa en viitsisi hirveästi juoda, koska vessojen etsiminen vieraassa paikassa on tuskallista, aamun aloitin peruspuurolla ja äsken söin sämpylän. Aion syödä lounasta normaalisti muiden kanssa ja aion haukata kotimatkalla jotain syömistä koska en halua olla perseeseen ammuttu karhu kun tulen kotiin. Kokouksessa en aio ottaa pullaa, enkä muutenkaan syödä makeaa vaikka ne namipussit roikkuivatkin himottavasti tuolla junan kahviossa...

Voi vitsi miten kiva tunne on käydä katsomassa blogin lukijamäärää aina, se antaa uutta pontta kirjoittaa. Ja ne kommentit, sekä tänne blogiin suoraan, että facebookissa... tuntuu hyvältä. Ja kaikki on tähän asti ollut positiivista ja kannustavaa! Ja keskustelu on melkein pysynyt verkossa niinkuin toivoin. Ne jotka saavat itsensä kiinni siitä ettei se ole täällä pysynyt niin voivat nyt parantaa tapansa. Keskustelen tästä projektista naamakkain siis ainoastaan oma-aloitteisesti niiden kanssa mitä koen tarpeelliseksi ja ene- ryhmässä...

Välikommenttina: Helsingissä on ihan hirmu viima. Meinas sen vajaan puolen tunnin aikana mitä siellä olin jäätyä pää ihan kokonaan... 

Hahaa! Käytiin lounaalla seisovassa pöydässä ja TADAA osasin valita oikein. Otin lautasellisen salaattia, vihreitä papuja ja ihanaa kanaa... enkä sortunut pannukakkuun, kermavaahtoon ja hilloon. Enkä ottanut kokouksessa kuin kahvia vaikka olisi ollut tuoretta pullaa tarjolla...

Ja hihii... Junassa oli ihan hirveä nälkä ja sorruin VR:n Duetto ravintolan M I K R O H A M P U R I L A I S E E N!!!!!!!!! Anteeksi, tiedän ettei ruoasta saisi valittaa, mutta se oli ihan hirveä kaikessa sitkeydessään ja en löydä edes sanoja kuvaamaan sitä horror kokemusta... Tiedättekö, kun on hirmu nälkä. Lounaasta kuusi tuntia, välissä kokouskahvi... Suupielet kuolassa odotat pehmeän rapeaa, kuumaa hampurilaista, ihanan makuista höyryävää herkkua. Saat käsiisi mikrossa kurtistuneen pakaste kammotuksen joka venyy ja paukkuu suussa, joka ei maistu hongalle eikä haavalle... Hyi helvetti. Pakko oli ottaa jälkiruoaksi kahvia, oli pakko saada se maku pois suusta ja mielestä... 

No, tunnin päästä olen jo toivottavasti melkein kotona... Juna on niin täynnä, ettei täällä mahdu edes istumaan... On se jännä kun päivän reissulla voi tulla koti-ikävä...