Kirjoitettu tiistaina 29.3

Kyllä tää dieetin ylläpitäminen on vaan töissä niin paljon helpompaa kuin kotona ja vapailla. Kun töihin ei ota muuta kuin sen mitä on ajatellut päivän aikana syödä - ei ole mahdollisuutta syödä muuta. Tänään kaloreita on nautittu tähän mennessä 433 ja kuuteen saakka pitäisi jaksaa. Välipalaksi on Easy Dietin Omena-kanelikiisseli jotta jaksan ryhmän vetää... Tänään on myöskin palattu sinne keittolinjalle. Aamulla puuro, lounaalla vihanneksia ja keitto ja nyt välipalaksi se kiisseli... 

Aamulla herääminen meinasi olla vähän vaikeata... torkuttelin about tunnin verran kunnes tajusin mennä katsomaan, että moneltako piti oikein mennä töihin... kello oli siinä vaiheessa kakskyt vaille yhdeksän kun kalenteriin käsiini sain.... ja yhdeksältä ois pitänyt olla töissä... 

Kirjoitettu keskiviikkona 30.3

Muutama päivä on vierähtänyt ilman julkaisuja, toivottavasti mielenkiinto ei lopahda. Ihan hyvä pitää välillä taukoa näistäkin ajatuksista. Keitot on alkaneet taas mennä alas, töissä kun on ja ei ota muuta mukaan – ei ole muuta vaihtoehtoa. Mulla on joku jumimisvaihe menossa juuri nyt. Paino ei ole muuttunut juurikaan pariin viikkoon. Syitä voi olla monia, mutta epäilen, että kyse voisi olla nestetasapainosta, joka on onneksi helposti korjattavissa.

Se on hassua, miten liikunta sen eri muodoissa on alkanut kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän. Pääsiäisen pyhien aikaan ulkoiltiin jonkin verran ja eilen melkein käytiin puolison kanssa vitosen lenkillä. Se melkein tulee siitä, kun kävi niin, että olin juonut aika paljon päivällisellä ja kun sitten oltiin lähdössä ja ulkona jo ja olin juuri käynyt vessassa niin 25 metriä käveltyämme mua alkoi pissattaa uudelleen. No, täytynee ajatella, että ajatus tärkein.

Tänään kävin matalanveden jumpassa ja tarkoitus on ensi viikolla raahautua kahteen matalanveden jumppaan. Ja ensi viikon lauantaina, ollaan ystävän kanssa sovittu, että mennään salille.  Noin kun niitä sopii, niin on vaikea kieltäytyä. Kun kaveri tietää, että kaikki syyt mitä keksii on tekosyitä.

Tänään oli ryhmässä fysioterapeutin luento, joka oli tosi hyvä. Se ei ollut millään lailla syyllistävä mutta istutti minuun pienen liikunnan halun siemenen. Oli puhetta työmatkapyöräilystä tai itseasiassa siitä, mihin se minulla aina kosahtaa. Into loppuu siihen, kun ensimmäistä kertaa poljen tämän huiman matkan, joka on noin 3,7 kilometriä tarkalleen – täysillä. Työpaikan pihassa jalat on niin hapoilla, että tuskin saan itseni viritettyä fillarin selästä pois ja jalat miltei kantavat sisälle asti. Syke on 387 ja minulla menee noin puoli tuntia, että saan koottua itseni, puna naamalla helpottaa ja hengitys tasaantuu – ja pääsen aamukahville. Siitä tulee yksinkertaisesti liian paha olo. Kun liikunnasta pitäisi tulla hyvä olo.

Nyt, kun olen päässyt sen uimahallin metrin korkean kynnyksen yli olen alkanut nauttia siitä. Tänään uiskenneltiin hiljaksiin sellainen puolisen tuntia ja siihen päälle aika löysä puolen tunnin jumppa. Vetäjä oli kuulemma ensikertalainen niin ei heti halunnut varmaan liian rankkaa kuvaa antaa. Mutta hauskaa meillä oli. Kaikkineen, saunassa istumisineen. On se kuitenkin, vaikka alasti ollaan – aika sosiaalinen tilanne… mietittiin sitä, että miksi meillä se liha tulee joka puolelle kun osa tukevista ihmisistä on sellaisia solakkasäärisiä… Mullakin kaikki kilot mitä on lähtenyt, on lähtenyt sormista, tisseistä ja kuulemma kasvoista… Uikkaria pitänee tuunata ehkä vielä hieman kun hinkit ei meinaa kestää sisällä kun haaraperusta altaassa hyppii…

Käytiin jumpan jälkeen kaupassa. Siellä tai siis jo itseasiassa altaassa iski ihan hirveä nälkä. Hirveä lihan himo. Pakko oli ostaa naudan sisäpaistisuikaleita ja tehdä salaatti iltapalaksi. Maustoin vähän liian hyvin, ihanan tuliseksi.    

Pyöräilyn mainitsin ehkä siksikin, että pyysin ryhmän aikana puolisoltani viestitse, että laittaisi fillarini ajokuntoon. Siis sehän on käytännössä uusi. About neljä-viisi vuotta vanha, ajettu ehkä 20 kilometriä. No, nyt on ilmaa renkaissa ja huomenna kuulemma sataa räntää. Pitänee päättää tässä yön aikana, olenko vilukissa ja sokerista ja menen autolla töihin vai kunnon kotimainen karpaasi ja fillaroin R A U H A L L I S E S T I töihin… siis siinä se avain. Ei tarvitse tehdä täysillä.

Pakko jakaa tässä muutama sisältö tuolta fyssarin luennolta, pari helmeä:

Liikunnan myyttejä:

• Rasvanpolttoliikunta
• Kiinteytys
• Mitä rankempaa sitä tehokkaampaa

Mitä painonhallinta on (vain muutama esimerkki):

• Elämänhallintaa
• Epätäydellisyyden sietoa
• Kohtuullisuutta
• AIVOTYÖTÄ

Ja sitten, ei pitäisi aina miettiä pelkkiä mahdollisesti pudotettuja kiloja vaan esimerkiksi sitä montako prosenttia olet laihtunut maksimipainostasi, repsahdus on mahdollisuus oppia ja että painonhallintaryhmissä aina joku onnistuu – tällä kertaa se voin olla minä…

Kevennysviikosta lukien 6 viikkoa takana ja vielä 4 edessä siis tiukkaa dieettiä, sit alkaa opettelu ja paluu normaaliin ruokavalioon 1000 kaloriin… Sit alkaa se kovin osuus… ja pisin – loppuelämä. 

Kirjoitettu 31.3 aamulla

Kello on kohta vartin yli kahdeksan. Pyörä odottaa ulkovarastossa ottajaansa ja minähän lähden pyörällä... Katotaan miten akan käy....